Vauvauutisia

elokuuta 23, 2015

Jestas sentään, että osaa olla ihmisellä kuuma! Meikäläinen on tosiaan vielä siivonnut ja puunannut täällä nyt kun avomies ei pyöri jaloissa. Välillä olisi kyllä tehnyt mieli työntyä istumaan jääkaappiin, että olo helpottuisi. Nyt on kaikki kuitenkin tehty tältä päivältä ja sitä kehtaa viimein hengähtää. Tarkoitus on tosin jatkaa tätä siivoamista huomenna töiden jälkeen ja pistää paikat kuntoon tulevaa syksyä varten, eli tekemistä riittää. Nyt ajattelin kuitenkin paremman tekemisen puutteessa kertoa hieman teille alkuraskaudestani, kun sain blogin aloitettua vasta tässä puolen välin paikkeilla.
Kuten aiemmin mainitsinkin, sain kuulla tänä keväänä iloisia uutisia. Minä odotan esikoistamme, joka tulee näillä näkymin syntymään joulukuun puolessa välissä. Yllätys oli ennen kaikkea iloinen, vaikka hieman hämmentävä. Koska saimme asian selville aivan raskauden alkuvaiheessa, keskenmenonriski hillitsi hieman intoamme. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan osannut olla hymyilemättä tiedolle ja haaveilematta tulevaisuudesta. Odottaminen oli kuitenkin melkoisen stressaavaa, sillä kärsin siinä samalla melkoisesta aamupahoinvoinnista ja meitä ahdisti ajatus mahdollisesta keskenmonosta. Päädyimme nopeasti varaamaan yhdessä ajan varhaisultraan Femedalle, joka on naisille suunnattu erikoilääkäriasema. Tarkoituksenamme oli hankkia itsellemme varmuus siitä, että olen oikeasti raskaana eikä kyseessä olisi esimerkiksi tuulimunaraskaus. Ultraan meno jännitti, eikä sitä oikein tiennyt miten päin olisi seissyt. Huolehdimme aivan turhaan, sillä lääkäri löysi kuin löysikin pienen ihmisen alun, sykkivine sydämineen. Meidän vauvamme ei ollut sitä katkarapuakaan kummempi, mutta hänen näkemisensä oli aivan uskomatonta. Oli huojentavaa saada tietää, että meille olisi tulossa ihan oikeasti vauva, sillä näytti siltä ettei meillä ollut ainakaan mitään syytä keskenmenolle. Sikiö vastasi aikaansa, se oli kiinnittyneenä kohtuun ja sillä oli sykkivä sydän, joten se ei ollut tuulimuna. Lääkärikin sanoi, että hyvältä näyttää.

Suosittelen muuten Femedan lääkäriasemaa lämpimästi kaikille, ainakin tämän oman kokemukseni perusteella. Mikään muu yksityinen lääkäriasema ei tarjoa ultraäänitutkimusta yhtä edullisesti ja eikä ammattitaidossa ole silti tingitty. Meillä oli aivan ihana ja osaava lääkäri, jonka vastaanotolle menemme taatusti toistekin, jos tulee tarvetta käyttää yksityisiä lääkäripalveluita. Hän sai tehtyä tilanteesta rennon ja mukavan tuntuisen ja olisi varmasti osannut hoidella myös huonot uutiset.

Siitä sitten alkoi tämä odottaminen, joka jatkuu edelleenkin. Nyt uskalsi kuitenkin unelmoida ja tehdä suunnitelmia kun tiesimme, että pikkuinen siellä oikeasti kasvoi ja vahvistui joka päivä. Aloimme hiljalleen myös katselemaan kaikenlaisia vauvajuttuja, joita pitäisi tulevien kuukausien aikana hankkia kotiin. Kuten pinnasänkyä, hoitolaukkua, vaunuja, yms. Puhuimme myös siitä miten hankkisimme ne, käytettynä vai uutena. Minkäänlaisia päätöksiä emme kuitenkaan tehneet sillä, meitä askarrutti tietenkin kumpi sieltä nyt olisi tulossa. Jotenkin tuntui siltä, ettei missään ollut oikeasti tarjolla kivoja sukupuolineutraaleja vaatteita, jotta niitä olisi voinut oikeasti fiilistellä. Nyt tuntuu siltä, että olen tehnyt tutkimuksiani silmät kiinni. Sillä nyt kun tiedän pikkuisemme sukupuolen, vaatteet ovat siitä huolimatta unisexsejä. :D

Nyt uskalsimme myös kertoa vauvauutiset lähipiirillemme. Muutamille ystäville olimme jo kärynneet, kun minä en yht'äkkiä vapaalla ottanutkaan enää alkoholia ja olin lopettanut tupakan polton täysin yllättäen. Reaktiot olivat kovin erilaisia, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan kaikki ovat olleet todella innoissaan. Olemmehan me olleet mieheni kanssa seitsemän vuotta yhdessä, joten tällaiset uutiset olivat kaiketi odotettavissa. Veikkaan, että minun vanhemmillani oli hieman sopeutumista asian kanssa, koska kummallakin on vielä peruskouluikäisiä lapsia itsellään ja nyt olisi sitten tulossa ensimmäinen lapsenlapsi.

Minun raskauteni on sujunut tähän asti hyvin. Alussa minulla oli muutaman viikon ajan todella voimakasta pahoinvoinita. Vietin päivästä monta tuntia vessassa oksentamassa tai kakomassa. Sitä ei kuitenkaan kestänyt onneksi kovinkaan kauaa. Sen jälkeen olo onkin suurimmaksi osaksi ollut kuin en olisi raskaana ollenkaan. Jotain pieniä kasvukipuja on tuntunut alavatsan seudulla, mutta ei mitään sen kummempaa. Avomieheni on kyllä sanonut, että minun mielialani vaihtelevat nopeammin ja jyrkemmin kuin yleensä, mutta itse en sitä juurikaan huomaa.
Minulta on kysytty, että eikö tällainen "oireettomuus" aiheuta minkäänlaista stressiä siitä onko vauvalla kaikki hyvin. Ei aiheuta, enkä ihan täysin ymmärrä miksi sen pitäisi aiheuttaa, nyt kun pahin keskenmenoriski on ohitettu. Raskaus on yksi maailman luonnollisimmista asioista. Varsinkin kun minä olen tullut raskaaksi aivan luonnollisella tavalla, enkä hedelmöityshoitojen kautta. Uskon vakaasti, että jos oloni on hyvä, ei vauvallakaan ole silloin mitään hätää. Näin on ollutkin. Meidän vauva kasvaa koko ajan ja vaikuttaa varsin tomeralta tapaukselta, mitä olemme ultraäänikuvauksissa häntä nähneet. Huolestun ennemmin siitä, jos jotain voimakkaita oireita ilmenee esim, outoja vatsakipuja tai verenvuotoa.

Nyt olen raskausviikolla 23+. Takana on kolme ultraäänikuvausta, kolme neuvolaa, sekä neuvolalääkärinkäynti. Vauva voi hyvin ja liikkuu paljon, sekä raskaus etenee normaalisti. Nyt liikkeet tuntuvat ilman minkäänlaista epäilystäkään. On aivan uskomatonta tuntea kaikki ne pienet potkut, kääntymiset ja muut liikkeet. Välillä tulee aivan tippa linssiin, kun saan ihan rauhassa tunnustella liikkeitä.
Isommista hankinnoista on tehty selkeitä suunnitelmia, mutta ainoa mitä on hankittu ovat vauvanvaatteet. Niitäkin on hieman vähänlaisesti, mutta tästä se lähtee. Nyt tavaraa alkaa vasta kertymään.

Tässä kaikki tiivistettynä alkuajoista, olemme yli puolessa välissä ja tietyllä tapaa, osa työstä alkaakin vasta nyt. Lisää vauva-aiheisia postauksia on siis tulossa. Varmasti aivan kyllästymiseen asti. Suunnitteilla on ainakin postausta pinnasängyistä, hoitopöytäratkaisuista, sekä hoitolaukuista. Lisäksi esittelen joitain suosikki vaatteita, niistä joita olen jo hankkinut. Katsotaan ajan kanssa mitä muuta keksitään.

You Might Also Like

0 kommenttia