Mihinkäs se viikonloppu taas viuhahti?

syyskuuta 14, 2015

En käsitä mihin tämä aika menee. Ihan noin muutenkin kuin vain viikonlopun osalta, joka livahti jälleen ohitseni ihan huomaamatta. Tässä kauhitselimme mieheni kanssa, sitä kuinka raskauteni on edennyt jo viikolle 27. Tuntuu ihan uskomattomalta, vastahan me saimme positiivisen testituloksen ja ihmettelimme sitä pientä katkarapua varhaisultrassa.
No, mutta se siitä tällä kertaa.
Perjantai iltana meillä syötiin pita-pizoja, joihin nappasin idean ihanasta Koti kaupungin laidalla-blogista. Namia oli ja täyttävää ja tosi helppoa. Mieheni taisi syödä kerralla pellillisen ja ihmetteli sitten, kun oli vatsa kovin täynnä. Tällä kertaa menin sieltä, mistä aita oli matalin ja ostin ihan kaupan pitaleipiä. Suunnitelmissa olisi kyllä joku kaunis kerta kokeilla leipoa myös itse leivät. Mutta tähän hätään myös kaupan esipaistetut leivät toimivat todella hyvin. Frida kertoi blogissaan käyttäneensä tomaattipyreetä leipien voiteluun, mutta voin kertoa, ettei se ihan perus ketsuppikaan makua ainakaan huonontanut. ;) Uskon homman siis toimivan erinomaisesti kummalla tavalla vain, mausta riippuen.
Kiitos siis vinkistä ihanalle Fridalle. <3

Lauantaina olin Espoossa juhlimassa ystäväni syntymäpäiviä. Nämä eivät olleet ihan perinteiset karkelot. Sen saatoimme todeta siinä vaiheessa, kun minä vastasin puhelimeen mieheni soittaessa; "Kulta, jos soitan myöhemmin. En ehdi puhua nyt. Säädän verotusta." Tämäkin mama pääsi pitkästä aikaa nörtteilemään, sillä illan ohjelmaa täydensivät erilaiset roolipelit, sekä Trivial Pursuit. Oli virkistävää olla jälleen sellaisten ihmisten seurassa, jotka ymmärtävät minusta myös tätä puolta, joka nauttii sisustamisen lisäksi myös kaikenlaisista miekka ja örkki jutuista. Nykyään pääsen tekemään näitä juttuja melkoisen harvoin, mutta on se aina yhtä ihanaa.
Täytyy kyllä sanoa, että kanssapelaajani saivat melkoisen epäreilun etulyöntiaseman eräässä sadunkerronta pelissä, kun minun piti yrittää pärjätä näiden raskausaivojeni kanssa.
Kuvia minulla ei näistä pelailuhetkistä ole. Sillä siitä huolimatta, että kamera oli mukana, se ei koskaan päässyt laukusta ulos. Olin liian keskittynyt pelaamiseen, jotta olisin ehtinyt ottamaan valokuvia.
Sunnuntai menikin sitten ihan vain kotosalla, hieman siivoillen, mutta ennen kaikkea lukien. Olen joulusta asti odottanut, että mieheni saisi luettua viidennen Juoppiksen loppuun. Nyt sitten kyllästyin ja päädyin törkeästi nappaamaan kirjan häneltä, eli olen nyt kahlannut sitä läpi. En ole mikään Juha Vuorisen kirjojen suurkuluttaja. Juoppohullunpäiväkirjat ja Kristianit olen kyllä lukenut ja nauranut niille välillä vedet silmissä. Luen itse mieluiten ja suurimmaksi osaksi romanttista hömppäkirjallisuutta ja fantasiaa,  joten välillä on nimittäin mukavaa lukea juuri jotain sellaista, kuin mitä Vuorinen kirjoittaa.
Päättelimme sunnuntai illan mieheni kanssa yhdessä katsomalla suomalaisen Luokkakokous-elokuvan. Leffa oli ihan hyvä ja suosittelen katsomaan, mutta olin ehkä odottanut hieman enemmän. Elokuvaa kuitenkin hehkutettiin minun silmissäni melkoisesti kolmen päänäyttelijän vuoksi ja odotin tosiaan hieman ratkiriemukkaampaa komediaa. Paikoitellen tuntui, että elokuvantekijät olivat yrittäneet liikaa. Se oli kuitekin viihdyttävä. Viihdearvoa nosti myös se, että sain katsoa sen oman kullan kanssa.


You Might Also Like

0 kommenttia