Juhlat mielessä

by - lokakuuta 31, 2015

Se mokoma päänsärky kummittelee edelleenkin jossain takaraivoni perukoilla. Eilinen päivä meni pimennetyssä makuuhuoneessa torkkupeiton alla ja silmät kiinni. Olen yrittänyt pitää nyt nestetasapainoa yllä juomalla erityisen paljon ja suostuttelin jopa mieheni hieromaan niska-hartiaseutuani, jos sillä vaikka helpottaisi. Särkylääke ei nimittäin meinaa auttaa, koko ajan tykyttää milemmin puolin päätä. Täytyy vain toivoa, että tämä ei mene tästä yhtään pahemmaksi.

Mutta päänsärystä huolimatta päätin istahtaa läppärin ääreen kirjoittamaan postausta. Tässä viime päivien ajan päässäni on pyörinyt nimittäin kaksi juhlan aihetta. Ensinnäkin haluaisin kovasti järjestää pienimuotoiset glögijuhlat lähimmille ystäville. Lisäksi ensi vuoden alussa meillä olisi näillä näkymin tiedossa oman pikkuisen ristiäiset.

Ristiäisille olen yrittänyt miettiä jonkinlaista pohjaa, jotta vuoden vaihteen jälkeen ei tulisi kiire. Enkä tiedä kuinka selkeästi pystyn ajattelemaan vauvan syntymän jälkeen. Olen kuulut, että hormoonihuurut saattavat olla siinä vaiheessa melkoisen huumaavia. Teemaväri muodostui hyvin nopeasti, sillä me kumpikin kammoksumme mieheni kanssa kirkkaan räiskyvää pinkkiä, joten ainakin toistaiseksi tyttäremme ei tule saamaan pinkkejä-prinsessa juhlia. Katsotaan sitten uudestaan, kun hänellä on oma mielipide asioista. Sitten voimme keskustella. Nyt kun äiti ja isi saavat päättä, kastejuhlien teemaväri on valkoinen. Juhlat tulevat olemaan keskellä talvea, joten valkoinen väri sopii vuodenaikaan. Samalla se on neutraali, kaunis ja klassinen väri. Todennäköisesti päävärin seassa tulee välkehtimään myös aavistus kultaa ja hentoa vaaleanpunaista. Jonkin verran olen miettinyt myös tarjoiluja, jotka tulen hoitamaan itse talkoo avulla. Onneksi tulevat kummitädit ovat kaikin puolin näppäriä käsistään. Samoin olemme miettineet hieman vieraslistaa, mutta loppujen kaikki on auki.
Suurin suunnittelu ja vetovastuu tulee olemaan mitä todennäköisemmin minulla. Tietysti neuvottelen kaikista tärkeistä asioista mieheni kanssa, mutta isoin työ lankeaa varmasti minulle. Ainakin uskon niin, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän sitä koskaan tiedä millainen juhlasuunnittelija rakkaastani kuoriutuu oman lapsen ristiäisten kohdalla.

Mutta sitten niihin paljon lähempänä oleviin ja pienempiin juhliin... Minusta on ihanaa järjestää illanistujaisia, kutsua ihmisiä kotiini ja järjestää jotain pientä tarjottavaa. Se on yksinkertaisesti ihanaa. Siinä taitaa olla yksi syy sille, miksi en saa glögijuhlia pois mielestäni. Jos tämä vuosi olisi mitenkään päin tavallinen, niin ryhtyisin vain suunnittelemaan ja järjestämään niitä, mutta näin raskaana moni asia mietityttää. Mihin ajankohtaan juhlat pitäisi pitää? Kuinka pitkälle päivämäärän uskaltaa venyttää? Jaksanko vielä touhuta keittiössä kuten ennen? Mitä, jos synnytys käynnistyykin? Onko järkevää pitää juhlia niin lähellä laskettua aikaa? Välillä olen vain ajatellut, että hiiteen analysointi ja turha vatvominen ja juhlia suunnittelemaan. Mikä olisi varmasti paras ratkaisu, sillä yleensä ihmiset tekevät itsensä hulluksi ylianalysoimalla. Ehkä alan vain suunnittelemaan juhlia ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tällaisia mietteitä näin lauantaina. Illalla meillä on saunavuoro, katsotaan, jos se saisi päänsärkyni laukeamaan.

You May Also Like

2 kommenttia

  1. Jos synnytys käynnistyy, niin se ei haittaa mitään! Onpahan siinä sitten mukavia ihmisiä ympärillä ja apua niin monien käsien toimesta, että turvallisempaa ei voisi olla! Ja juhlat voi ihan hyvin pitää jo marraskuun puolella :) Glögiä on ihanaa juoda jo vähän ennen varsinaista jouluhömpöttelyäkin ;) Anna kuule palaa vain. Ja ihan hyvin voi kutsua jo 18:00, silloin ihmiset ovat ehtineet touhuta päivästä ja jos järjestät arkipäivälle, niin ovat palanneet töistä ja ehtineet hengähtää pahimmat työstressit. Pääsisi sitten rentoutumaan sinne teille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuo on. Tämä on itseasiassa aika huvittavaa, että minua mietityttää ja "huolestuttaa" jokin näin yksinkertainen juttu, kun muuten olen ollut kuin viilipytty koko raskauden ajan. Kaikki muut ovat tuntuneet stressavan minun puolestani. :D

      Poista