Painajaisia lastenvaunuista

joulukuuta 09, 2015

Sanonpa ihan rehellisesti, että lastenvaunut ovat olleet minulle varsinainen mörkö raskauden alusta asti. Kaikki muu oli selvää alusta asti ja jo varhaisilla viikoilla tiesin millaisia juttuja tulen meidän vauvalle hankkimaan. Vaunut eivät kuitenkaan olleet niin helpot. Ne ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä ja isoimmista investoinneista, mitä tulee vauvan hoitoon. Yleensä ihmiset ovat kysyneet myös hyvin pian raskausuutisen jälkeen, millaiset vaunut me hankimme. Sen lisäksi kaikki jo lapsen saaneet ystävät jakelivat hyvinkin innokkaasti neuvoja siitä, miten oikeat vaunut. Siinä sitä olikin miettimistä. Uutena vai käytettynä? Minkä kokoiset? Millaiset renkaat ovat parat, kovat, ilmatäytettävät, lukkitut, liikkuvat? Millaisia säätöjä työntöaisassa pitäisi olla? Ainoa juttu, jonka tajusin itse, oli se, että kannattaa samantien hommata ne yhdistelmävaunut. Pelkät lastenvaunut kun olisivat turhan nopeasti täysin hyödyttömät. Ne ystävien neuvot eivät ainakaan helpottaneet asiaa yhtään, kun kaikki neuvoivat omien mieltymysten mukaan. Kyllä siinä meinasi itku tulla ja sanoinkin näkeväni loppuraskaudesta painajaisia lastenvaunuista. Suoraan sanottuna, kovin kaukana niistä ei oltu ja  kyllä tuossa viime viikolla tuli vieräytettyä pari stressikyyneltäkin. Nyt vaunut on kuitenkin hankittu ja ne odottavat eteisessä matkustajaansa.
Ennen kuin esittelen meidän vaunumme, joihin olen kovin tyytyväinen, haluaisin esitellä teille muutamia itseäni miellyttäneitä vaihtoehtoja ja kertoa hieman oikeanlaisten vaunujen valinnasta. En ole mikään ammattilainen tässä hommassa, mutta ajattelin laittaa ylös muutamia sellaisia asioita, jotka itsellä jäi mieleen.

Sen verran minäkin näistä asioista tiedän, että ensimmäisenä suuntasin vilkuilemaan Emmaljungan vaihtoehtoja. Ovathan kyseiset vaunut varsinaiset klassikot ja ne tuntuvat kestävän parhaiten vuodesta toiseen. Niitä löytyy lähes jokaisesta lastentarvikeliikkeestä ja Tori.fi on myös pullollaan käytettyjä vaihtoehtoja. Itse rupesin kuitenkin nopeasti miettimään, että nämä vaunut kannattaa melkeinpä ostaa uutena. Ei siksi, että epäilisin käytettyjen vaunujen kuntoa tai kestävyyttä. Mutta Tori.fi:ssäkin pyydettiin käytetyistä niin hulppeita hintoja, että samalla hinnalla olisi melkein saanut uudet. Varsinkin, jos ei ole nirso mallin suhteen. Meille miinuksena oli kuitenkin vaunujen koko. Emmaljungan vaunut ovat tunnetusti melkoisen isoja ja ihan säilytyssyistä. Meille olisi saatava pienemmät, jotta ne mahtuisivat mukavasti tuohon eteiseen. Lastenvaunujen säilyttäminen keskellä olo- tai makuuhuonetta kun ei inspiroinut, joten vaunujen koko oli yksi meidän tärkeimmistä valintakriteereistämme.
Brio Smile, musta-harmaat. Tuotekuva lainattu.

Toinen nykyvanhempien luottomerkki tuntuu olevan Brio. Itse en ole tutustunut rattaisiin sen tarkemmin, mutta olen saanut käsityksen siitä, että ne ovat tietyllä tapaa pienempi versio Emmaljungista. Ainakin noin laatu mielessä. Parilla ystävällä on Briot ja he ovat niitä kovasti kehuneet. Itselläni ei kuitenkaan ole niistä vielä tänä päivänäkään kunnollista mielipidettä ja en oikeastaan edes tullut harkinneeksi Briojen hankintaan. Eikä minulla tosiaankaan ole tähän mitään syytä, sillä olen kuullut kyseisistä vaunuista vain pelkkää hyvää.

Ja kun vaihtoehdot eivät olle missään nimessä tässä. Lastentarvike liikkeistä löytyy kymmenittäin erikokoisia, -mallisia ja -hintaisia vaunuvaihtoehtoja. Yritä nyt siinä sitten miettiä, millaiset sitä itselleen hommaisi.
Tako Mille, valkoinen. Tuotekuva lainattu.

Tutek Turran, valkoinen. Tuotekuva lainattu.

Minä haaveilin valkoisista rattaista, joiden vuoksi materiaalin täytyisi olla jonkinlaista nahkajäljiltemää tai nahkaa, jotta puhtaanapito olisi hieman helpompaa. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että iso osa valkoisista vaunuista onkin tehty eco-nahkasta. Sitten minua valaistiin siitä, ettei valkoinen yksinkertaisesti vain pysy valkoisena, vaikka mikä olisi. Jo meidän ihostamme jää materiaaliin rasvaa ja likaa, joka pinttyy ja näkyy valkoisessa pinnassa erittäin tehokkaasti, eikä välttämättä lähde millään.
Euro-Cart Durango, titanium. Tuotekuva lainattu.

Yllä näkyvät Durangot olivat vaunut, joita harkitsimme vakavasti. Ne olisivat olleet minulle riittävän valkoiset ja raikkaat. Ne näyttävät vaunuilta, eivätkä avaruusalukselta. Ne olisivat kaikin puolin hyvän korkuiset (olemme molemmat mieheni kanssa pitkiä), työntöaisaa saisi säädettyä reilusti (meillä on myös reilusti pituuseroa). Renkaat olisivat ilmatäytettävät ja etupyörät liikkuvat, mikä tekisi työntämisestä paikoin kevyempää. Etupyörät saisi myös tarvittaessa lukkoon. Miinuksia tässä mallissa oli iso koko, pieni säilytystila ja mietin, olisivatko ne lopulta olleet vauvan kanssa turhan raskaat työntää.

No niin, tässä näitä vaunupohdintoja ja ajatuksia matkan varrelta. Huomenna kerron sitten millaiset vaunut meille lopulta tuli ja miten.

You Might Also Like

0 kommenttia