Pientä stressinpoikasta loppuraskauteen

joulukuuta 01, 2015

Olen ollut niin tyytyväinen, kun varhaisen vaiheen supistuksia lukuunottamatta, minulla on ollut niin helppo raskaus. Ainakin sen perusteella, miten rajuja vertailukohtia minulla on. Kaikki arvot ovat olleet alusta asti ihanteelliset ja omien rajojen puitteissa on saanut tehdä kaikkea, kunhan on sitten vastavuoroisesti muistanut myös levätä. Supisteluistakin on selvitty kunnialla ja vaikka niitä on tullut, välillä huolestutavan tiheään tahtiin, paikat ovat pysyneet kiinni ja vauva siellä missä kuuluukin. No, eilen neuvolassa otin puheeksi sen, että minua on saattanut kutittaa hieman enemmän. Sanoin etten ole varma asiasta ja, että voi mennä minun kutinat myös luulotaudin piikkiin, kun nyt kaikki ovat kyselleet niiden perään. Sovimme siinä sitten, että menen käymään labrakokeissa varmuuden vuoksi tarkastuttamassa maksa-arvot. No, niinhän siinä sitten kävi, että niissä oli hieman häikkää ja ne olivat koholla. Minulla siis saattaa olla raskaushepatoosi, mikä tarkoittaa jatkotutkimuksia ja seurantaa loppuraskauden ajan. Kyllähän se nyt pientä huolta ja sydämentykytyksiä aiheuttaa, kun kuulee ettei kaikki ole ihan niin kuin pitäisi. Jouduin ensimmäisen puhelun jälkeen odottelemaan vielä muutaman tunnin sappihappoarvojeni tuloksia ja ohjeeksi sain seurata vauvan liikkeitä. Tietenkin, juuri silloin, kun äidin mielenterveydelle tekisi hyvää, että vauva liikkuisi tuttuun tapaan aktiivisesti, tämä pakkaus oli ihan hipi hiljaa pitkän aikaa. Lisäksi kutina tuntui vain yltyvän neuvolan puhelun jälkeen. Mikä oli lähes varmasti enemmän korvieni välissä, kuin todellista kutinaa.
Kuva lainattu. Löytynyt Pinterestistä, alkuperäinen on täältä.

Sen muutaman tunnin odottelun jälkeen minulle soitettiin ja kerrottiin, että sappihappoarvoni ovat täysin normaalit. Mikä tarkoittaa sitä, että tilannetta seurataan, mutta akuuttia hätää minulla tai vauvalla ei ole. Äitiyspolille on lähete, mutta ainakaan ei nyt tarvitse lähteä päivystykseen tutkittavaksi. Ja vauva liikkuu nyt aivan normaalisti, kun oli ensin saanut pidettyä äitiä hetken aikaa varpaillaan... Kutinakin tuntuu rauhoittuneen, vaikka ei olekaan hävinnyt kokonaan. Nyt minun on vain seurattava näitä kutinoitani ja vauvan liikkeitä, kunnes toisin määrätään. Pahin stressipiikkikin on mennyt jo ohitse.

Mitään lääkehoitoa raskaushepatoosiin ei ole. Jos tilanne menee pahemmaksi, hoito on synnytyksen käynnistäminen etuajassa. Oireet häviävät yleensä itsestään synnytyksen jälkeen.
Että tällaista... Onneksi raskautta ei ole enää pitkään jäljellä ja tässä vaiheessa seuranta on muutoinkin tiiviimpää.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Onpa tosi inhottavaa varmasti kuulla, ettei kaikki ole kuten pitää. Suuren suuret tsempit loppuraskaudelle! Toivotaan ja uskotaan, että kaikki menee hienosti,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä minäkin uskon kaiken menevän hyvin, nyt kun tilannetta on saanut sulatella yön ylitse.

      Poista
  2. Voih ei.. Pitikin tulla vielä jotian viimeisillä metreillä. Ystävällä myös ollut maksa-arvojen nousua kahdessa raskaudessa ja nyt kolmannessakin vissiin noussu, ei oo vaikuttanut onneksi mihinkään niin että olisi hätää mutta seurata täytyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppa muuta. Olisin voinut mennä ihan hyvin loppuun asti helpoimman kautta, mutta eipä tälle mitään mahda. Onneksi meillä on pääsääntöisesti hyvät terveyspalvelut täällä kotosuomessa, joten en usko, että tässä seurannassa ollessa on mitään hätää.

      Poista
  3. Tuollainen tieto aina luo inhottavaa epävarmuutta. Vahvasti uskon, että kaikki menee hyvin. Suuret tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä. Itsekkin uskon, nyt kun asiaa on saanut yön ylitse sulatella, että kaikki menee varmasti hyvin.

      Poista