2015-12-07

Vauvakirja


Nyt kun muutamissa viime postauksissa on noussut esiin epäilyt raskauteeni liittyvästä sairaudesta/vaivasta ja viikonloppu ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, ajattelin postata väliin jotain hieman tavanomaisempaa. Raskaushepatoosi ei nimittäin ole muuttanut sitä, että meille on totta tosiaan tulossa vauva, jota odotan jo malttamattomana. Olo alkaa nimittäin hiljalleen olla sellainen; "Sopisi jo syntyä"-tyyppinen. Isi vielä toppuuttelisi vauvan tuloa, mutta mamma alkaa tosiaan olemaan jo aika kypsää kauraa tämän raskauden suhteen. Neuvolassa minulle kerrottiin, että tällainen ajattelu kuuluu luonnollisena osana raskauteen ja äidin ollessa valmis synnytykseen, ajatusmaailma muuttuu biologian säätämänä. Mikä saa minut taas miettimään, kuinka hienosti ihminen onkaan rakennettu, kun tällainenkin kuuluu osaan pakettia.



Perjantaina, sen lisäksi, että tappelin meidän vanhan pöytäkoneemme kanssa, päädyin tekemään ensimmäisiä merkintöjä meidän vauvan omaan kirjaan. Eihän siinä vielä paljoa täytettävää ole, mutta sain täytettyä raskautta käsitelleet kohdat. Vauvakirjan täyttäminen on nimittäin yksi niistä jutuista, joka on ollut haaveissa jo pitkään ennen tätä raskautta. Se kun on aivan ihana tapa kerätä muistot talteen lapsen ensimmäisestä vuodesta. Tämän vuoksi käytin huolella aikaa meidä kirjamme valitsemiseen ja päädyin lopulta sellaiseen, johon pääsee kirjoittelemaan vähän enemmän yksityiskohtia ja jossa on reilusti tilaa valokuville. (Saas nähdä, kuinka käy sitten seuraavien lasten vauvakirjojen kanssa...) Projektin aloittaminen oli hyödyllinen siitäkin syystä, että sain samalla skannattua meidän ultrakuvat talteen koneelle. Vaikka tarkoitus on säilyttää alkuperäisetkin, olen kuullut, että niiden muste kuluu herkästi ja ne haalistuvat melko nopeasti lähes tunnistamattomiksi. Tämän vuoksi minun on ollut tarkoitus alusta asti siirtää ne digitaalliseen muotoon, jotta ne säilyisivät pidempään.

Tarkoitus oli aloittaa samalla myös eräs DIY-tauluprojekti, mutta se viivästyi, kun minun täytyi alkaa tappelemaan pöytäkoneen kanssa. Kyseinen koppero alkaa olemaan jo eläkeiässä ja se käyttäytyy kuin vanha kärttyinen ukko, joten sen kanssa saa aina vääntää. Ja minä olen se, joka sen kanssa vääntää, koska isännältä loppuu kesken tietotaito, sekä hermot. Kai meikäläinen on hoitsuna tottunut kaikenlaisiin kärttyisiin ukkoihin, olivat ne sitten mitä mallia tahansa.
Sain tosin polkaistua projektin käyntiin sunnuntaina ja siitä lisää myöhemmin täällä blogin puolellakin.

Tänään muuten mennään katsomaan ja ehkä ostamaankin rattaat vauvalle. Peukut pystyyn, että ne ovat oikeanlaiset.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti löysitte rattaat. Vauvakirjat on aina niin hellyttäviä ja niihin mukava tallentaa muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löydettiin ja olivat ihan huippulöytö, mutta niistä myöhemmin lisää. Ja vauvakirjat ovat ihania. Oma äitini on pitänyt minun ja ainakin vanhimman veljeni kohdalla vauvakirjaa, joita on ihanaa ja hauskaa lueskella aina silloin tällöin kylässä käydessä. Haluan samanlaisia hetkiä tulevaisuudessa myös omalle lapselleni.

      Poista