Hukassa vauvakuplassa

tammikuuta 11, 2016

Tässä on taas hujahtanut monta päivää ihan ilman, että sitä on oikeastaan ehtinyt huomaamaan. Jotenkin sitä on onnistunut hukkumaan ihan totaallisesti sellaiseen vauvakuplaan. Ei ole tullut ihan hirveästi kirjoiteltua blogiin, vaikka kännykällä on tullut muiden postauksia selattua samalla, kun tyttö nukkuu kainalossa. Osasyynä tähän hiljaisuuteen on se, että mieheni palasi viime viikolla isyyslomaltaan töihin ja olen nyt toista viikkoa tyllerön kanssa päivät ihan kahdestaan kotona. Uskaltaisin veikata, että teitä siellä ruutujen toisella puolella kiinnostaa kuulla, miten meillä arki on lähtenyt käyntiin. Siksi ajattelinkin kertoa teille siitä tässä postauksessa.

Sitä myötä, kun joulukoristeet saivat siirtyä taas vuodeksi laatikkoon ja kellariin, meillä koitti aivan uudellainen arki. Joistain jutuista on tullut väännettyä miehen kanssa kättä, mutta sanoisin, että kumpikin meistä on sopeutunut tilanteeseen todella hyvin. Itseasiassa, kuunneltuamme tässä viimeaikoina paljon valitusta siitä, kun lapsen kanssa on niin vaikeaa ja hankalaa, olemme ihmetelleet milloin se vaikea osuus tulee? Kyllä meidänkin vauva huutaa. Tämä itseasiassa huutaa niin, että sen kuulee koko pitäjä. Emmekä me osaa aina sanoa mitä hän on vailla, vai onko mitään. Tyttö sai myös minulta nuhan, jonka vuoksi hän oli viime viikolla ehkä hieman itkuisempi ja levottomampi. Öisin meillä herätään kolmen tunnin välein syömään. Mutta ainakaan minä en koe tätä ongelmaksi. Sellaista se on vauvan kanssa ja meillä on ollut monta kuukautta tiedossa, että elämä tulee vauvan myötä muuttumaan. Eikä tämä tule ainkaan helpottamaan kun tyttö kasvaa. Meikä mamma ainakin nauttii joka hetkestä.

Tässä on päässyt myös tutustumaan hieman tähän uuteen tulokkaaseen. Meidän neiti ei turhista kätise. Hänen kätinälleen löytyy aina jokin selvä syy, vaikka sitä joutuisi hetken miettimään. Hänellä on myös hyvin lyhyt pinna. Yleensä olemme mieheni kanssa auttamatta myöhässä, sillä kun kätinä alkaa niin tuttipullon pitäisi olla jo suussa, jos haluaa välttyä siltä maailmanlopun huudolta. Kun kaikki on hyvin, tyttö hymyilee jo koko suun leveydeltä. Hän on myös varsinainen vesipeto ja kylpeminen on parasta ikinä. Meillä kylvetään siitä syystä melko usein.
Päivät menevät omalla painollaan ja toistaiseksi hän on itse saanut määrittää oman rytminsä, sillä varsinaista päivärymiä hänen kanssaan on vielä mahdotonta muodostaa. Tyttö kun nukkuu suurimman osan päivästä ja on hereillä maksimissa kahden tunnin pätkiä silloin tällöin. Tällä viikolla aloitettiin D-vitamiinin antaminen, mikä on tavallista näiden pienten kanssa. Minä ryhdyin myös antamaan pieniä annoksia aloe veraa, sillä syöminen on ikävä kyllä mennyt aika korvike painotteiseksi. Imettäminen onkin meidän ainut ongelmamme ja juuri nyt näyttäisi siltä ettei se tule normaalisoitumaan missään vaiheessa. Se harmittaa, mutta en voi jäädä vatvomaan ja märehtimään sitä. Onneksi on korvikkeet ja aloe vera.

Tälläista täällä. Voin sanoa, että hyvin menee ja varmasti menee jatkossakin.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Onpa kiva lukea, millaista arki on nyt vauvan myötä. Kannattaa tosiaan nauttia joka hetkestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä nautitaan. Varsinkin kun tuo meidän neiti on aika helppo tapaus, vaikka onkin tempperamenttinen.

      Poista
  2. Moikka,

    oli pakko tulla vielä tänne asti sanomaan että onnea uudesta tulokkaasta ja sun kommentti mun takkipostaukseen oli mennyt roskapostiin, huomasimme sen vasta nyt! Toivottavasti viihdyt blogin parissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Ja varmasti viihdyn teidän blogin parissa jatkossakin. Liippaa jutut sen verran läheltä ja kaipaan itsekkin muistutusta siitä, että sitä ollaan edeleen muutakin kuin äiti.

      Poista