1,5 kk neuvola & lääkäri, sekä jälkitarkastus

helmikuuta 10, 2016

Uskomatonta, että tuo Itikka on kohta kaksi kuukautta. Vastahan me kannettiin hänet kotiin Kätilöopistolta. Nyt tytöllä on liuta erilaisia lempinimiä; Itikka, Pötkylä, Nuppu, Nuppunen, Pikkuinen, Nakuvauva, Vauvapulla, Äh... Älkää kysykö mistä kaikki nimet juontavat juurensa ja todennäköisesti unohdin listasta puolet.

Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että pitää vierailla neuvolassa. Typykkä oli syntyessään 52 senttiä ja painoi 4265 grammaa. Nyt tyttö painaa huikeat 6415 grammaa ja on 56 senttiä pitkä. Ei siis ihan mikään pieni puolitoista kuinen typykkä. Lääkäri olikin sitä mieltä, että maidon juontia pitäisi hieman vähentää, että painonnousu hieman tasoittuisi. Ymmärrän kyllä lääkärin pointin. Meidän neiti kun kiskaisee helposti litran maitoa päivässä, mikä on käsittääkseni todella hurja määrä tuon ikäiselle. Nyt siis yritän pidentää hiljakseen syöttövälejä, sekä vähentää asteittain myös maidon määrää. En kuitenkaan aio aloittaa lapseni nälkiinnyttämistä. Jos hän ei tule täyteen ensimmäisestä satsista, annan hänelle pienen lisäannoksen. Eilen päivä meni hyvin pienemmällä annoksella, mutta iltaa kohden tyttö kaipasi lisää, sillä hänellä on tapana tankata yötä vasten.

Terveydenhoitaja kehui sitä miten meidän tyttö katselee jo todella tarkasti ympärilleen ja hakee katsekontaktia. Neuvolakäynnin loppu puolella tyttö saikin sitten ensimmäisen rokotteensa. Minä olin jo henkisesti valmistautunut neuloihin, joten olin melkoisen puulla päähän lyöty kun terveydenhoitaja sanoikin, että rokote tulee suuhun. Mielessä välähti vaikka mitä kauhukuvia, mutta sitten minulle selvisikin, että rota-rokote onkin nykypäivänä nieltävää mallia. Minä siis pidin tyttöä sylissä ja hoitaja antoi hänelle rokotteen suoraan suuhun. Taisi maistua paremmalta kuin äidin antama aloevera, sillä tälle ei edes irvistetty ja huulet nuoltiin vielä päälle. Lääkäri tarkasti kaikki perusjutut (sydän- ja hengitysäänet, heijasteet yms.), kyseli miten fysioterapiassa on mennyt ja onko siitä minun mielestäni ollut lopultakaan apua. Samalla hän antoi ohjeet siitä maidon määrän vähentämisestä.

Nuo olivat eilen ja tänään oli minun jälkitarkastukseni. Täytyy sanoa, että eipä ole vähään aikaan ollut yhtä vahvasti sellainen olo, että kuin olisi liukuhihnalla ollut. Nopeasti kaikki peruskysymykset, sisätutkimus ja lääkereseptit. Koko käyntiin meni valehtelematta varmaan vartti, vaikka minulle tehtiinkin sisätutkimus. Olin itse varautunut puoleen tuntiin. Varsinaisesti lääkäri ei tehnyt mitään väärää ja kaikki asiat tuli käytyä, mutta jotenkin kaikki meni todella, todella nopeasti. Minä olen kuitenkin kunnossa ja palautunut hyvin synnytyksestä. Jotain pientä tulehduksen poikasta oli ilmeisesti havaittavissa ja siihen sain lääkityksen. Sen lisäksi sain reseptit minipillereihin ja muistutuksen siitä, ettei seuraavaan vuoteen kannata ainakaan yrittää seuraavaa. Vasta sitten riski, että lekkaushaava repeäisi uuden raskauden edetessä, olisi hävinnyt. Minulle määrättiin myös rautatabletteja, koska hemoklobiinini olivat edelleen todella alhaiset. Minua tieto ei varsinaisesti yllättänyt, koska olen jo nuoresta iästä lähtien taistellut matalia arvoja vartaan ja saanut syödä vähän väliä lisärautaa.

Seuraava neuvola tytöllä onkin sitten kolmen kuukauden iässä ja silloin on kuulemma tiedossa niitä piikkejä.

You Might Also Like

0 kommenttia