Vauvan kiero kaula

maaliskuuta 18, 2016

Kerron teille nyt sellaisesta asiasta, jonka kertomista olen miettinyt hyvin pitkään. Keksin monia syitä siihen, miksi minun pitäisi antaa asian olla ja olla kertomatta siitä täällä blogissa. Nyt kun asia on kuitenkin edennyt jälleen aavistuksen pidemmälle, niin ajattelin avautua asiasta. Sen lääketieteellinen nimi on torticollis ja suomeksi se tarkoittaa kierokaulaisuutta, eikä siitä ole juurikaan tietoa netissä, vaikka ilmeisesti kyseessä on melko yleinen vaiva. Minä kuulin tästä ensimmäistä kertaa synnytyssairaalassa, kun lääkäri tutki reilun vuorokauden ikäistä tytärtäni.

Siitä lähtien, kun tyttäremme oli kaksi viikkoa vanha, me olemme käyneet Lastenklinikalla noin kerran kuussa fysioterapiassa. Ollessaan kohdussa, vauva asettui jo hyvin varhaisessa vaiheessa pää alas päin ja hyvin alas. Tämä pantiin merkille jo raskausajan ultraäänitutkimuksissa, kun vauvan päätä joutui hakemalla hakemaan lantion uumenista. Sitä ei ajateltu silloin sen tarkemmin. Minä olin vain huojentunut siitä, että vauva oli pää alas päin, eikä perätilasynnytyksestä näin ollut pelkoa. Mutta todennäköisesti tästä johtuen, hän on jäänyt hieman hankalaan asentoon, minkä seurauksena hänen kaulansa on sitten kehittynyt virheelliseen asentoon. Vaiva näkyi niin, että tyttö veti päätään voimakkaasti vasemmalle yläviistoon, oli hän sitten missä tahansa. Joten kierokaula on varsin osuva nimi vaivalle. Itse olin niin lääke ja hormoonitokkurassa sairaalassa, että huomasin asian, vasta kun lääkäri siitä sanoi.
Fysioterapiaan meno jännitti hieman. Se vähä, minkä minä tiedän fysioterapiasta, liittyy lähinnä vanhuksiin ja aivohalvauksen hoitoihin, joten nyt liikuttiin aivan vieraalla maaperällä. Meidän fyssarimme on kuitenkin todella mukava ja asiansa osaava. Hän ottaa ihanasti myö meidät, hermostuneet vanhemmat, huomioon. Vastasyntyneen kanssa ei juurikaan harrasteta varinaista jumppaa, vaan fysioterapia on ennemminkin kantoasentoja, sekä yleistä olemista vauvan kanssa. Torticolliksen hoidossa avainasemassa ovat sen normaalin kehityksen tukeminen ja ohjaaminen. Yksi hoitokerta käsittää yleensä vauvan kehityksen seuraamista, sekä uusien kantoasentojen ja hoitomenetelmien opettelemista. Esimerkiksi, meidän on tarjottava vauvalle sitä silmän ruokaa ja katseltavaa, tältä huonommalta puolelta, jolloin pää kääntyy oikeaan asentoon.


Tämä tarkoittaa myös sitä, että me ikään kuin opetamme tytölle niitä normaaleja asioita, jotka hän toisessa tilanteessa oppisi omalla ajallaan. Viime kuussa kiinnitimme huomiota keskilinjan, käsien ja katsekontaktin treenaamiseen, kuten siihen ikäluokkaan kuuluukin. Näin hän ei myöskään pääse kehittymään toispuoleisesti, mikä on iso riski tällaisissa tapauksissa. Nyt tulevana kuukautena, me keskitymmä kääntymisen harjoitteluun. Ja sekös meidän neitiä harmittaa. Jumppaaminen on hänen mielestään ihan liian raskasta puuhaa vauvalle. Paljon mukavampaa olisi vain köllötellä ja katsella helistimiä. Tähän mennessä olemme saaneet tytön kaulan kiertoliikkeen kuntoon, mutta vielä oikealle ylös viemistä täytyy harjoitella, mikä tulee ikään, kuin ohimennen, kun vauva alkaa itse kääntymään.



Se mikä minusta on tässä surullista, patistaa vauvaa oppimaan niitä normaaleja juttuja, jota muut saavat treenata ikään kuin omalla ajallaan. Minä olisin halunnut antaa tyttäreni kasvaa ja kehittyä aivan omaan tahtiinsa. Nyt kuitenkin joudunkin hoputtamaan häntä näin. Mutta ei auta surkutella. Pääasia on kuitenkin ennen kaikkea, saada torticollis kuriin ja pään asento suoraksi. Vaiva on täysin korjattavissa ja aikanaan se katoaa niin hyvin, ettei eroa huomaa muihin lapsiin.

You Might Also Like

0 kommenttia