2016-03-19

Pikkuneiti kolme kuukautta


Meillä on nyt takana päin kolme kuukautis neuvola. Vaikea uskoa, että tuo pikku Nuppu on jo niin iso tyttö. Vauvahan hän vielä on, mutta kehitystä on tapahtunut ihan käsittämättömästä. Esimerkiksi enää pienen päätä ei tarvitse tukea, vaan hän kannattelee sitä hyvin tokapasti ja hallitsee sen liikkeet melkoisen taitavasti. Hän ei halua vaan maata selällään vaan kaipaa pystympiin asentoihin, joista voi katsella ympärilleen. Erilaiset helistimet ja lelut ovat selvästi ruvenneet kiinnostamaan. Ja sängyssä on hauska katsella mobilessa lenteleviä perhosia. Luonnettakin alkaa näkymään koko ajan enemmän ja näillä näkymin, meillä on hyvin omapäinen pikku tyttö. Hän kertoo kyllä, mikä huvittaa ja mikä ei. Jumppaaminen ei esimerkiksi huvita ollenkaan pidemmän päälle ja yleensä parin harjoituksen jälkeen tulee huuto. Maitopullo pitää olla nenän edessä heti ja vaippa pitää vaihtaa tasaisin välein, tai neiti ei ala. Nuppu tutkii kiinnostuneena omia sormiaan ja varpaitaan. Ja taitaa tuo tehdä jo hampaitakin, sillä kuolaa on ruvennut tulemaan ihan järjettömiä määriä.

Sen lisäksi me olemme siirtyneet isompaan vaatekokoon ja tutit ovat vaihtuneet nyt kertaalleen. Pieniä juttuja, mutta meille ensivanhemmille kuitenkin niin isoja. Ihan ensimmäisen tutin me piilotimme muistolaatikkoon talteen. Pituutta tällä Nupulla on nyt 61,5 senttiä ja painoa on kertynyt 7100 grammaa. Olemme nyt myös ruvenneet harjoittelemaan sitä yksin oloa. Tähän asti olemme seurustelleet ne hetket kun hän on ollut hereillä, mutta nyt on hyvä harjoitella sitä itsekseen oloa sitterissä tai leikkimatolla. Neuvolassa perus mittojen lisäksi puhuttiin siitä, että pian Nupun kanssa voidaan ruveta maistelemaan soseita. Kerroin myös, että meille on muotoutunut ihan oikea, selkeä päivärytmi, jonka mukaan menojen suunnittelu on muuttunut todella helpoksi. Neuvolassa isoin juttu olivat kuitenkin rokotteet. Ne taisivat olla kuitenkin minulle vielä kovempi pala, kuin Nupulle itselleen. Neulakammon lisäksi, minusta tuntui myös tavattoman pahalta kun lastani satutettin tarkoituksella. Hyväksi nuo rokotteet tietysti ovat, mutta silti. Siinä oli vain pakko keskittyä pitämään kiinni lapsesta ja unohtaa ne neulat. Olin kuitenkin ennakoinut tämän ja minulla oli heti pistosten jälkeen antaa maitopullo lohdutukseksi.

Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin nyt sitä on vihdoin ja viimein tajunnut, että tämä on se meidän oma vauva. Hän ei ole meillä hoidossa tai lainassa, vaan hän on meidän ikioma. Saan herätä vielä monet monituiset kerrat pienen tytön hymyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti