Isin kova paikka

huhtikuuta 07, 2016


Kävinkin täällä aikaisemmin ilmoittamassa, että meillä sairastetaan ja siinä samalla minulle tuli sitten myös blogiloma. Tämä ihan sen vuoksi ettei minulla riittänyt enää energia puolikuntoisena, sairaan lapsen hoivaamisen ja kantelun lisäksi blogin päivittelyyn. Ymmärrätte varmasti. En ollut itse niin huonossa kunnossa kuin voisi kuvitella, mutta huonosti nukutut yöt ja kärttyinen vauva olivat kyllä omiaan verottamaan voimavaroja.

Meille alkuviikosta iskenyt vatsatauti ei onneksi ollut siitä pahimmasta päästä, sillä se iski myös meidän Nuppuunkin. Onneksi oma toimintakyky ei mennyt ja tyttökin pysyi kohtuullisen hyvässä kunnossa. Nyt kun siitä on selvitty niin minä olen sitten räkätaudissa ja on muuten niin sitkeässä ettei meinaa millään lähteä. Sen verran on kuitenkin alkanut taittumaan, että vaikka nokka vuotaa niin, ihan varmana menen huomenna kävelylle jos on hyvä ilma.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Meillä on siis saatu pari päivää kannella pientä, kipeää ihmistä, joka ei oikein sairastamistaan ymmärrä ja jolla on ollut itku herkässä. Miehelle tämä on ollut kova paikka. Kun Nuppu ei ole ottanut rauhoittuakseen millään, kun olo on ollut niin kurja, niin isä on tuntenut oman olonsa melkoisen kädettömäksi. Tämä on saanut monet kerrat turhautumiset pintaan ja aika usein minä olen sitten pelastanut isän, sekä tyttären, ottamalla Nupun omaan syliini. Tällä hetkellä se äidin syli tuntuu olevan melkoisen korvaamaton paikka.

Toivon totisesti, että tämä olo lähtisi vihdoin viimein taittumaan, että pääsisi nauttimaan tuosta keväästä. Täällä olen vällyjen välissä jo fiilistellyt lokkien kirkunaa ja toivon, että pääsisin kuuntelemaan sitä ihan ulos asti. Samoin olen nauttinut koko ajan pitenevistä päivistä ja siitä, ettei tartte olla koko ajan sytyttelemässä valoja pitkin kämppää, kun on liian pimeää.

Mites siellä? Olettekos pysyneet terveenä? Entäs, millaisia kevään merkkejä te olette ehtineet havaita?

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Mä puolestani podin useamman päivän flunssaa. Tyrniä, inkivääriteetä ja vitamiineja. Niillä taisi onneksi lähteä. Ainakin nyt on sellainen tunne, että olisi tauti selätetty. Vatsatauti on kyllä niin kurja ja vie kaikki voimat. Toivotaan, että teillä olisi taudit nyt hetkeksi sairastettu.Pääsette nautsikelemaan aurinkoisesta keväästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en enää nykyisellään oikein sairastu. Jos joku nuhan poikanen yrittää tulla, otan isomman annoksen aloeveraa ja arginiinia ja yleensä alkavat oireet loppuvat sillä. Tämä olikin sitten oikein superlenssu.

      Poista
  2. Täälläkin ollaan taudissa oltu. Kuumetta, nuhaa, kurkkukipua jne. Viikko kohta oltu. Pikkumies alkaa olla jo terveiden kirjoissa ja itsekin vissiin jo paremmalla puolella. Odotellaan, että milloin iskä sitten kaatuu vuorostaan.
    Tosi hyvä, että olette selvinneet ja ei todellakaan pidä anteeksi pyydellä, että on pitänyt pitää taukoa! Se ei ole helppoa olla tuore äiti, saatika sitten äiti, jolla on pieni kipeänä ja itse siinä samalla! Paljon lämpöä ja rakkautta ja myötätuntoa täältä meiltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on selvästi liikkeellä jotain tautia.
      Tilanne näyttää jo paljon paremmalta. Sen verran hyvä olo oli kaikilla, että uskaltauduttiin tänään uimaan.

      Poista