Hatunnosto

toukokuuta 14, 2016

Haluan nostaa nyt hattua jokaiselle, joka on päättänyt tai päätynyt pienen lapsen kanssa yksinään. Pitää nimittäin muistaa etteivät kaikki äidit suinkaan ole tietoisesti valinneet jäädä yksin lastensa kanssa. Sain pienen vilahduksen tästä maailmasta tällä viikolla. En missään nimessä aio nyt verrata omaa tilannettani yhdenkään yksinhuoltajan elämään. Olen kyllä paljon yksin Nupun kanssa, mutta ei mieheni työ minusta yh:ta silti tee, mutta saan kuitenkin lähes päivittäin apua mieheltäni. Sen lisäksi minulla on todella helppo vauva, joka antaa minun nukkua öisin ja hymyilee enemmän kuin itkee, sekä on pysynyt pääsääntöisesti terveenä.

Tällä viikolla me olemme kuitenkin kumpikin olleet 39 asteen kuumeessa. Nupulla ei ole ollut vielä kertaakaan, vaikka hän kipeänä on ollutkin, kunnon kuumetta. Eli pieni on ollut melko ihmeissään ja sen lisäksi vielä todella kipeänä. Kun siihen vielä lisätään se, että minä olen ollut aivan yhtä kipeänä, niin soppa on ollut melkoinen. Muistan elävästi sen, kun eräs äiti on kertonut siitä, miten pienen lapsen kanssa ei yksinkertaisesti voi antaa periksi sille omalle taudilleen ja nyt minä pääsin todella kokeilemaan sen mitä tämä tarkoittaa. Vaikka oma olo olikin todella, todella kurja, särkylääkkeistä huolimatta, sitä oli vain pakko jaksaa syöttämiset ja vaipanvaihdot ja yrittää vielä olla sosiaallinenkin vauvan kanssa. Täytyy sanoa, että kyllä siinä oli äitiä ikävä, varsinkin kun mies tuli kotiin vasta kun Nuppu oli jo nukkumassa. Jossain vaiheessa mietin, että mistä voisin saada edes vähän apua, jotta voisin levätä. Mutta ei olisi reilua tartuttaa muita. Varsinkin, kun tämä on melkoisen raju tapaus. Edelleen tauti vaivaa ja kuume jojoilee, vaikka enää ei olekaan ihan yhtä rankkaa.

Eli suurieleinen hatunnosto, jakaiselle upealle naiselle, joka jaksaa lastensa kanssa yksin kaikki ne hyvät ja huonotkin päivät! Olette ihan supereita!

You Might Also Like

0 kommenttia