Oma blogi

heinäkuuta 07, 2016

Olen tässä pari päivää miettinyt millaista blogia haluan kirjoittaa ja millainen bloggari haluan olla. Siinä on oikeastaan kysymys, johon en osaa vieläkään kunnolla vastata. Osaan kyllä luetella liudan aiheita, joista haluan kirjoittaa ja osaan sanoa millaista mielikuvaa en halua antaa lukijoilleni. Kokonaisuus on edelleen hieman hakusessa, vaikka se on lähtenytkin selkeytymään viimeisten kuukausien aikana.


Kun miltein vuosi sitten aloitin blogin, niin minulla ei ollut varsinaisesti mitään selkeää visiota. Pääponttina oli se, että pääsisin erilaisia juttuja raskaudesta ja lapsen saamisesta. Samalla se oli kanava, jonka kautta myös kauempana asuvat perheenjäsenet pääsivät seuraamaan perheemme kuulumisia. Kun aloitin minulla oli päässäni visio ainoastaan muiden blogeista. Tiesin millaisista jutuista itse halusin lukea. Nyt olen kuitenkin hiljalleen tajunnut ettei se ole sama asia, kuin mistä haluan kirjoittaa. Ehkä muutama muukin tunnistaa tämän vaiheen? En osannut aloittaessani ajatella omilla aivoillani. Enhän minä voi kirjoittaa muiden blogeja tai tehdä jo tehtyjä postauksia. Minun on löydettävä oma ääneni. Se ei kuitenkaan ole aivan niin yksinkertaista. Varsinkin kun bloggaaminen ylipäätänsä on minulle edelleen niin uusi juttu. Homma on edelleen lapsen kengissä.


Nyt olen kirjoittanut blogia hieman vajaan vuoden ja ne omat mielikuvat ovat alkaneet hiljalleen hieman selkiytymään. Se oma ääni alkaa löytymään ja muuttumaan selkeämmäksi. Freesatessani blogin ulkonäköä, muutin aiheiden kuvausta perheestä, sisustuksesta ja lifestylestä; Home, Family, Lifestyle, Photography. Tämä kuvaus tuntuu minusta luonnollisemmalta ja kertoo enemmän blogistani, sen sisällöstä, sekä minusta. Koti ei ole pelkkää sisustamista. Perhe käsittää paljon enemmän kuin vain minut ja vauvan. Elämäntapa taas on kaikkea, arkea, terveellisiä elämäntapoja, kauneutta. Blogi on alusta asti täyttynyt minun ottamistani valokuvista ja haluan tämän olevan yksi kanava itseni kehittämiseen valokuvaajana. Se on nimittäin yksi niistä asioista, joita olen miettinyt ja pohtinut viime aikoina. En halua, että kuvani ovat toisintoja vanhoista valokuvistani, vaan haluan viedä taitoa eteenpäin. Enkä vain kuvien ottamaisessa. Haluan oppia näkemystä ja nähdä maailmassa enemmän kuvattavia kohteita.


Haluan tuoda blogiin enemmän sitä kaikkea muuta omasta elämästäni, kuin pelkkää äitiarkea. Vaikka Nuppu onkin maailmani napa ja rakastan häntä aivan mielettömästi, olen minä muutakin kuin äiti. Haluan tuoda myös näitä muita puolia paremmin esiin täällä blogissa. Tähän asti blogi on tuntunut enemmänkin joltain päiväkirjan kaltaiselta, mutta haluan, että se on muutakin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hylkään lapsi aiheen aivan täysin. Se on mahdotonta. Onhan Nuppu kuitenkin osa elämääni, nyt ja aina. Toivon kovasti, että löytäisin hiljalleen sen oman tyylini ja tapani kirjoittaa, sekä, että blogini laatu kohoaisi myös samalla, ihan jo teidän lukijoiden takia. En kirjoita yksityistä päiväkirjaa, vaan blogia. Samalla toivon, että vanhat lukijat saavat tästä enemmän irti ja uudet lukijat löytäisivät blogini äärelle.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Arvokasta pohdintaa ja moni muukin varmasti käynyt samanlaisia ajatuksia päässään. Tärkeintä on tehdä itsensälaista ja itseään inspiroivaa blogia. Silloin on myös eniten annettavaa. Varmasti löydät hiljalleen sen suunnan, mikä tuntuu oikealta juuri sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon kans vahvasti, että en ole ainoa näiden ajatusten kanssa. Ja uskon myös siihen, että löydän sen oman tapani. Ajan kanssa. Haparoidaan vielä hetki näissä bloggaajan lastenkengissä. 😊

      Poista

Like us on Facebook