2016-08-25

Iloisia uutisia

Olen kertonut aiemmin, että meidän vastasyntyneellämme todettiin synnytyssairaalassa torticollis, eli kierokaula, niminen sairaus. Vastasyntyneenä tytön pää taipui voimakkaasti vasemmalle ylös, oli hän sitten lattialla, sylissä tai sitterissä. Tämä johtui lääkärin ja fysioterapeutin mukaan siitä, että Nuppu oli asettunut kohdussa hyvin varhaisessa vaiheessa, hyvin alas, jolloin hänellä ei ollut riittävästi tilaa ja kaula on sen vuoksi kehittynyt väärään asentoon.

Vaiva on kuulemma melko yleinen ja se on parannettavissa fysioterapian avulla, vaikka prosessi tulee viemäänkin aikaa. Silloin sairaalassa, kun lääkäri asiasta kertoi, tieto tuntui kamalalta, suorastaan musertavalta ja olin todella huolissani lapsestani. Silloin tulevaisuus, sairaan lapsen kanssa pelotti. Suoraan sanottuna, suurinosa näistä tuntemuksista johtui todennäköisesti hormooneista ja kipulääke huuruista. Nyt voin sanoa, että vaikka joihinkin asioihin on pitänyt kiinnittää erityishuomiota, kaikki on mennyt kutakuinkin juuri niin, kuin terveenkin vauvan kanssa. 


Meillä torticolliksen hoito on ollut säännöllistä fysioterapiaa kerran kuukaudessa, heti kaksi viikkoisesta lähtien. Fysioterapian tarkoituksena on ollut tukea myös tytön muuta kehitystä, sillä torticollis vauvoilla, se huonompi puoli, voi jäädä kehityksessä jälkeen, koska vauva ei osaa itse sitä huomioida. Myös muut kehityshäiriöt ovat ilmeisesti yleisiä näillä lapsilla. Fysioterapian ohjauksella vauvaa voi kuitenkin ohjata kehittymään normaalisti ja symmetrisesti. Eikä se ole edes kovin haastavaa. Sen, kun noudattaa annettuja ohjeita ja nauttii siitä vauva-ajasta.


Keväällä meidät ohjattiin kuitenkin neurologin vastaanotolle, koska fysioterapeutin mielestä Nuppu ei ollut kehittynyt täysin ikänsä mukaisesti. Tällä oli tarkoitus pois sulkea mahdolliset neurologiset vaivat. Minusta tämä tuntui jo silloin täysin turhalta, koska meillä ei ollut synnytyksessä mitään komplikaatioita, kuten hapenpuutetta ja alusta asti on ollut selvää, että ongelmana on nimenomaan tämä virheasento. Lisäksi en ollut itse lainkaan huolissani Nupun kehityksestä, koska kaikki vauvat ovat yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa. Olen varma, että jos tyttö olisi normaali, terve lapsi, tätä viivettä ei olisi edes huomattu. Vastaanotolla neurologi ja fyssari ehdottivat sitten Nupulle kesän ajaksi tiiviimpää jaksoa fysioterapiaa terveyskeskuksessa. Johon minä tietenkin suostuin, ajatuksella, että kyllä lääkäri tietää mistä puhuu. Ainut vain, että se terveyskeskuksen fysioterapeutti totesi ettei hän näe tytössä mitään vikaa tai tarvetta erityiselle jumpalle. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa minä meinasin hieman turhautua koko tilanteeseen. Näin ollen me kävimme kesän ajan oikeastaan vain leikkimässä ja puhumassa niitä näitä fysioterapeutilla. Onneksi ei mennyt omasta lompakosta.
Ja ai niin, se pään ultraääni, siellä ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Nyt siitä on mustaa valkoisella.

Nyt meillä oli sitten uusi kontrollikäynti neurologin luona ja selvittiin viimein tästä käynnistä puhtain paperein. Nyt se neurologikin totesi, että Nuppu ei tarvitse enää fysioterapiaa. Normaali kehitys tukee kaulan virheasennon korjaantumista. Eli kun Nuppu kasvaa ja kehittyy, virheasento paranee itsestään. Vielä pitäisi yhdellä kontrollikäynnillä käydä, mutta muuten me voimme viimein huokaista helpotuksesta. Voi olla, että pyydän seuraavalle käynnille mukaan toisen fysioterapeutin, koska minusta tuntui siltä, että tämä edellinen yritti keksimällä keksiä minun lapselleni vaivoja. Tällä viimeisimmällä käynnillä hän huolestui kovasti siitä, että tytön pää on väsyessä hieman vinossa ja totesi heti perään, että se tosin voi johtua siitä alkuperäisestä torticolliksesta.

Meillä muuten harjoitellaan hirmu ahkerasti konttausta. Taitaa jäädä ryömimiset välistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti