2016-09-12

Tyttöjen viikonloppu

Meillä oli Nupun kanssa tyttöjen viikonloppu sillä välin, kun isi oli poikainreissussa Tallinnassa. Tietenkään, kun tyttö on vielä näin pieni, tällainen tyttöjen viikonloppu ei juuri eroa siitä ihan perus arjesta, mutta ehkä tulevaisuudessa se on jotain, mitä me kumpikin voisimme odottaa innolla. Erityisiä hetkiä äidin ja tyttären välillä, pientä herkuttelua, ehkä retkiä jonnekin tiettyihin paikkoihin, elokuvia... Jos se on minusta kiinni, meillä tulee olemaan myös tällainen perinne.


Tällä kertaa tyttöjen viikonloppu sisälsi ulkoilun ja banaanilettujen lisäksi myös yhden käynnin päivystyksessä.




Lauantai sujui ihan normaalisti. Minä rentoilin aamun ja päivän, kun miehelläni oli vetovastuu Nupun hoitamisessa. Tämä ihan vain siksi, että hän on ollut viikon töissä ja lähtee vielä reissuun, mikä on tietysti pois heidän yhteisestä ajastaan. Isi on muutenkin viikonloppuisin ja iltaisinkin enemmän tytön kanssa, jotta Nuppu saisi jo pienestä pitäen hyvän isäsuhteen, joka sitten lujittuisi ajan kanssa. Me kävimme vielä päivä kävelyllä yhdessä ja onnistuimme siinä ohessa puhumaan minulle erään blogiyhteistyöprojektinkin. Nupun iltapäiväpäikkärien jälkeen mieheni sitten otti ja lähti kohti satamaa ja me tytöt jäimme kaksin.



Illalla siirsin Nupun sängyn kiinni omaani (en uskalla ottaa tuota väkkärää viereeni sänkyyn, koska pelkään, että hän pyörii tai ryömii sieltä alas) ja vein tytön nukkumaan. Katselin itse elokuvaa ja join teetä, jolloin kitinä alkoi. Pian selvisi, että Nupulle oli noussut täysin yllättäen kuume. Tytön otsalla olisi voinut paistaa kananmuna. Siitä alkoi sitten tuttu rumba, johon liittyi rutkasti äidinmaidonkorviketta, itkua ja parkua, panadolia ja katkonaista unta. Lopulta, varhain aamulla päätin lähteä Nupun kanssa lääkärille, koska kuume ei vain ottanut laskeakseen. Pakkasin puurot pussiin ja maidot mukaan, kera muiden tykötarpeiden ja lähdin kohti keskustaa. Mitä ilmeisemmin kuume johtui hampaista. Kun pääsimme kotiin, Nuppu otti sitten kahden ja puolentunnin päiväunet, mikä on lähiaikojen uusi ennätys (päiväunien tarve on nyt selvästi vähentynyt).



Koska iltapäivällä oli upea ilma ja Nuppu vaikutti olevan kunnossa, sekä pirteä, lähdimme pikku kävelylle, sekä puistoon keinumaan. Keinuminen on muuten aivan parasta. Illalla tehtiin sitten yhdessä banaanilettuja ja kun isi tuli kotiin, se oli aivan parasta. On ollut ihanaa seurata, miten Nuppu on alkanut näyttämään myös ulospäin sitä, kun hän tunnistaa meidät. Lyhyenkin poissaolon jälkeen hänen kasvonsa kirkastuvat selkeästi ja hän alkaa hytkymään innosta, sekä kärttämään syliin.

Illalla me aikuiset katselimme yhdessä elokuvaa ja nautiskelimme olohuoneen uudesta tunnelmavalosta, sekä männyltä tuoksuvasta tuoksukynttilästä (meidän uusi syksyinen lemppari). Me oltiin kyllä kumpikin aivan tööt jo yhdeksän aikaan illalla. Minä, koska olin valvonut suurimman osan edellisestä yöstä Nupun kanssa ja mieheni, noh, tarviiko sitä edes sen kummemmin täsmentää, kun on oltu poika porukalla tallinnanlaivalla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti