10 kk

lokakuuta 30, 2016

Taas on yksi täysi kuukausi pärähtänyt pienen ihmisen mittariin ja ollaan menty kehityksessä aimo harppaus eteenpäin. Nyt alkaa huomata, että täällä meidän talossa asuu ihan omanlaisensa pieni persoona. Siitä pienestä vauvasta, joka vain tuhisi, nukkui ja söi, on jäljellä enää kauniit muistot, sekä valokuvat. Nyt meillä on taaperonalku, jolla alkaa olemaan omia mielipiteitä ja melkoinen vauhti päällä. Siitä ei näe parhaillaan, kuin yhden pienen viuhahduksen sukkahousujen kärjistä, kun neiti katoaa kulman taakse.

Reilu viikko sitten meillä aloitettiin unikoulu. Nupun nukkumisessa ei ole koskaan ollut mitään sen isompaa ongelmaa, sillä hän nukkuu edelleen päälle 10 h öitä. Meidän tarkoituksenamme on kuitenkin karsia se viimeinenkin yösyöttö sieltä öistä pois. Pääsääntöisesti tämä on mennyt hyvin. Nuppu on nukkunut täysiä öitä ja ollut aamulla virkeä ja iloinen. Muutamana yönä hän on kuitenkin herännyt, eikä uni ole ottanut uudestaan tullakseen. Nämä yöt ovat olleet rankkoja, mutta lohduttaudumme sillä, että monella muulla on paljon rankempaa ja me olemme selvinneet helpommalla. Yksi osittain valvottu yö silloin tällöin ei ole kovin paha. Seuraavana iltana menemme vain aikaisemmin nukkumaan ja yritämme saada muilla tavoilla univelkoja selätettyä.

Viime aikoina pikkuneidin luonne on alkanut hahmottua aiempaa selkeämmin. Perusluonteeltaan hän on iloinen ja hyväntuulinen persoona, joka pitää eläimistä ja hassuttelusta. Hän on kovin ujo uusien ihmisten seurassa, mutta vapautuu lyhyen tutustumisen jälkeen. Kun hän tulee vähän tutummaksi, höpöttelystä ei tunnu tulevan loppua. Nuppu on myös hyvin utelias, mikä taitaa olla täysin normaalia ja yleistä tuossa iässä. Ei ole olemassa paikkaa tai asiaa, joka häntä ei kiinnostaisi. Mikä tarkoittaa silloin tällöin minulle muutamaa juoksuaskelta ja nopeita refleksejä.

Kuten sanoin, Nuppu on kova tyttö puhumaan. Oikeita sanoja sieltä suusta ei vielä tule, vaikka kovasti yritän suostutella häntä sanomaan "äiti". Erilaisia tavuja tulee kuitenkin senkin edestä. Jotkut sanat tuntuvat sopivat suuhun toisia paremmin, jolloin tyttö hokee niitä myös toisia enemmän. Yksi näistä tavuyhdistelmistä on "mamma." Ilmeisesti kävelemään ja puhumaan oppiminen menee lapsilla usein niin, että toinen opitaan ensin. Meillä se nyt näyttäisi olevan tuo eteenpäin meneminen. Nuppu on oppinut myös juomaan itse nokkamukista ja nykyisin jo isompi osa sormiruuasta päätyy ihan perille asti.

Viime neuvolakäynnin aikoihin Nuppu vain ryömi, nyt hän kävelee tuen kanssa ympäri asuntoa. Kun sohva tai tuolit loppuvat, hän laskeutuu lattialle konttaamaan. Ryömimistä hän jaksoi vain puolitoista viikkoa ja lähti siitä konttamaan. Hyvin pian sen jälkeen hän kiskaisi itsensä tiskikonetta vasten seisomaan ja minä seisoin suu auki vieressä ihmettelemässä mitä kummaa juuri tapahtui. Taisin siinä kysyäkin ihmeissäni; "Milloin sinä tuon olet oppinut?" Siihen tyttö ei vastannut, mutta vauhti sen kun vain kasvaa, mitä enemmän aikaa kuluu.

Neuvolan kymmenkuukautis tarkastuksessa kaikki oli okei. Nuppu touhusi lattialla omiaan ja esitteli tyytyväisenä taitojaan meidän omalle terveydenhoitajalle. Ilmeisesti neuvolan tuoleja vasten oli paljon parempi nousta, kuin näitä omia. Siellä oli myös kiva, värikäs helistin ja hetken päästä myös kielenkannat rupesivat heltiämään ja hän arupesi höpöttämään niitä omia juttujaan. Me saatiin lupa alkaa kokeilla hapanmaitotuotteita, kuten jugurttia ja raejuustoa. Samasta padasta kirjan resepteille näytettiin vihreää valoa ja sanottiin, että on hyvä, kun olemme näin pystyneet siirtymään jo yhteisiin ruokiin. Tietysti vauva myös punnittiin. Pituutta oli tullut reilut kolme senttiä lisää, eli Nuppu on nyt 76 senttiä pitkä ja painaa 11960 grammaa. Kahdentoista kilon rajapyykki ei ole siis vieläkään mennyt rikki, vaikka toisin oletin.

Nämä kymmenen kuukautta ovat olleet elämäni parhaimpia. Meillä kasvaa täällä kotona ihan huippu tyyppi ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan häneen entistä paremmin.

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook