Jälleen asukriisi ja perhejuhlintaa

lokakuuta 04, 2016

Ei tämä mekko sovi näiden kenkien kanssa. Tuo paita on aivan rypyssä. Tämä on aivan likainen. Unohtuiko vauvan maito? Missä ihmeessä se kortti on? Nyt pitää lähteä! Kuulostaako tutulta? Tämä on tiivistelmä meidän sunnuntai aamupäivästä, kun vauvanhoidon ohella piti valmistautua puolelta päivin alkaviin ristiäisiin.




Vaatekriisi on tietysti taattu, kun minä en ole vieläkään löytänyt sitä kaunista ja klassista pikkumustaa, joka kävisi tilanteeseen, kuin tilanteeseen. Eräs paitahame yhdistelmä ei sopinut ja toisessa mustassa mekossa on aivan liian lyhyt helma, jotta se olisi kestänyt kritiikkiä. Isännän paita oli rypyssä ja solmio hukassa. Silmiä meikatessa sininen luomiväri varisi poskipäilleni, levisi siihen kuin Jokisen eväät ja sen jälkeen jämähti kiinni meikkipohjaan. Onneksi edes yhdellä oli homma hallussa tässä peheessä. Nupulla oli mekko ja rusetti ojennuksessa ja hän nukkui päikkäreitä sillä välin, kun äiti ja isä säntäilivät ympäri asuntoa. Kun pappa sitten soitteli alaovelta, Nupulle vedettiin mekko ja takki päälle ja vietiin autoon. Onneksi myös äiti ja isä onnistuivat suoriutumaan valmiina samaan kyytiin.


Sää ainakin suosi meitä juhlijoita. Ilma oli mitä parhain, aurinkoinen ja syksyisen lämmin.  Ja juhlan päähenkilönä oli, kukapas muukaan, kuin meidän suvun uusi tulokas. Minun pieni veljentyttöni sai viimein oman nimen ja sitähän täytyi juhlia ihan kahden suvun voimin. Meidän isäkin oli huristellut tänne pääkaupunkiseudulle tuolta pohjoisesta, joten Nuppu pääsi hetken touhuamaan myös ukkinsa kanssa. Tämä parivaljakko, kun on tavannut viimeksi helmikuussa ristiäisissä. Siinä ohessa saimme sovittua, että viettäisimme joulun pohjoisessa isän ja hänen perheensä luona. Pääsisi Nuppukin viettämään oikein kunnolla laatuaikaa ukkinsa ja niiden loppujen enojensa kanssa. Päivänsankarilla oli päällään se samainen kastemekko, jossa meidän Nuppu sai oman nimensä, eli meidän mummun virkkaama sukukalleus. Hienosti pikkuneiti jaksoi koko tilaisuuden, eikä itkenyt yhtään. Edes siinä vaiheessa, kun pappi mokoma pirskotti vettä päähän. Meidän tyttö sen sijaan huusi papin kanssa kilpaa ja yritti kovasti varastaa showta serkultaan. Ilmeisesti äitiinsä tullut. Olen nimittäin kuullut, että vanhempieni häissä, allekirjoittanut juoksi ympäri kirkkoa ja huusi niin lujaa, kuin keuhkoista lähti.


Juhlat olivat mitä onnistuneimmat ja iso kiitos siitä kuuluu ehdottomasti veljeni avovaimon perheelle. Siellä oli mummit ja isoäidit ja pikkusiskot kyhänneet kokoon suurimman osan herkullisista tarjottavista. Juhlassa he organisoivat luonnostaan tarjoilut ja loppusiivouksetkin, hyvin luontevasti. Olihan meidänkin äiti tietysti osallistunut leipomuksiin omilla, taivaallisilla, porkkanakakuillaan.

Seuraavat perhejuhlat taitavatkin olla meidän Nupun yksivuotis synttärit. Niitä odotellessa ja suunnitellessa.

You Might Also Like

0 kommenttia