Lastenvaatekarnevaalit

by - lokakuuta 23, 2016

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että meidän perheen pitäisi osallistua enemmän erilaisiin koko perheen tapahtumiin, varsinkin kun Nupun vauvaikä on jäämässä kovaa kyytiä taakse ja hän kaipaa nykyisin aivan erilaisia aktiviteetteja, kuin esimerkiksi kaksi kuukautta sitten. Kesällä on ollut parikin lapsiperheille suunnattua tapahtumaa, joihin olisi ollut kiva mennä, mutta olen kuullut niistä liian myöhään. Niinpä, nyt kun sain informaation riittävän ajoissa, eilen me pakkasimme Nupun kanssa retkilaukku mukaan ja suunnistettiin Kalasatamaan Teurastamon Kellohalliin Lastenvaatekarnevaaleihin. Ja kyllä kannatti lähteä täältä neljän seinän sisältä.

Lastenvaatekarnevaalit on kiva, koko perheen pop up-päivä, johon koottu yhteen paikkaan erillaiset lastenvaateet, -tarvikkeet ja -asusteet. Jotka ovat kaikenlisäksi kaikki täysin kotimaista tuontantoa. Itse haluaisin olla monessa asiassa ekologisempi ja kotimaalaisempi, mutta aina se ei onnistu ja välillä olen vähän turhankin laiska. Marketissa valitsen kyllä ennemmin kotimaista, kuin ulkomaalaista, mutta pienyrittäjien tuotteet eivät aina tule tutuiksi, koska en ole itse aktiivinen. Siksi nämä Lastenvaatekarnevaalit olivat loistava tapa tutustua moniin suomalaisiin pienyrittäjiin ja aivan ihaniin tuotteisiin. Vaikka en antanut tällä kertaa shoppailumanialleni valtaa, niin käyntikortteja otin mukaan vinon pinon, jotta muistan palata tuotteiden ääreen myöhemminkin.

Tapahtumaan oli vapaa pääsy ja sinne oli helppo löytää. Me tehtiin Nupun kanssa kyllä mutka Sörnäisissä, kun ensimmäisellä käyntikerralla tämä mamma ei löytänyt automaattia, että olisi saanut nostettua lompakkoon hieman käteistä. Ennalta varautuminen olisi tietysti voinut säästää tältäkin säädöltä, mutta minkäs teet. Me olimme Nupun kanssa tällä kertaa liikkeellä ihan vain kahdestaan, mutta olisin toivonut kaveria mukaan, koska rattaat piti jättää ulkopuolelle Kellohallin vaunuparkkiin. Tämä ratkaisu oli hyvin perusteltu ja voin kertoa, ettei sinne halliin olisi mahtunut väkijoukon sekaan yksiäkään rattaita. Lisäkädet olisivat kuitenkin tulleet tarpeeseen, kun kannoin tylleröä ympäriinsä ja yritin samalla tutustua niihin kotimaisiin tuotteisiin. Siksi valokuvasaldokin on tällä kertaa kovin vähäinen. Yritä nyt valokuvata samalla, kun yksi äidin pikku apulainen kiskoo kameraa linssistä itselleen.


Pari merkkiä jäi erityisen hyvin mieleen, By Pinja ja Oot niin ihana. By Pinja itseasiassa pelasti meidän reissun silikoonisella korullaan, joka on nimenomaan tarkoitettu sylissä olevan lapsen leluksi. Nopean pankkikortin vinguttamisen jälkeen Nupulla oli loppu tapahtuman ajan jotain muuta näperrettävää, kuin äidin hiukset, korvat, huulet, nenä tai silmäluomet. Tästä korusta on tullut tässä lyhyessä ajassa meidän perheessä niin iso hitti, että me varmaan tarvitaan joka viikonpäivälle oma kaulanauha, sekä äidille, että tyttärelle.

Oot niin ihana on puolestaan suomalainen, aivan uudenlainen vauvakirja, jota pääsin selailemaan ihan kunnolla paikan päällä. Tällä kertaa en napannut mukaan kyseistä kirjaa, mutta mahdolliselle seuraavalle vaaville sellainen on PAKKO saada. Nupulle otin kuitenkin aivan ihanan neuvolakorttikotelon, joka sopii äidin esteettiseen silmään paljon paremmin kuin ne perus pebanten mainoskuvilla varustetut kotelot. Lisäksi pääsin juttelemaan Samasta padasta kirjan Outi Väisäsen kanssa. Oli ihanaa päästä kertomaan, kuinka mahtavan kirjan hän on onnistunut tekemään ja että meillä on testattu reseptejä ahkeraan.

Tänään Nuppu jäi viettämään laatuaikaa isänsä kanssa ja minä lähdin rakkaan ystäväni kanssa Sipoon Soderkullaan kuvaamaan. Oli mahtava, parin tunnin tyttöjen reissu ja sovittiin, että tehdään vastaavanlaisia jatkossakin. Meidän viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut.
Ihanaa alkavaa viikkoa!

You May Also Like

0 kommenttia