Joulua odotellessa

marraskuuta 21, 2016

Eiköhän siitä voi puhua jo ääneen ja sillä ihan oikealla nimellä, kun siihen on enää hieman yli kuukausi aikaa. Tarkoitan joulua. Olen jo hetken lukenut varovaisia jouluaiheisia postauksia muiden blogeissa ihmisten miettiessä saako siitä ylipäätänsä vielä puhua. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kyllä voi. Ei se ole mikään mörkö, vaan ihana aika vuodesta, joka parhaimmillaan tuo ihmiset yhteen nauttimaan toisistaan ja hyvästä ruuasta.

Vuosi sitten, tähän aikaan, sukat jaloissa pyörien me odotimme mieheni kanssa jotain aivan muuta, kuten blogia pidempään seuranneet tietävät, nimittäin vauvaa. Kun laskettu aika oli 18 joulukuuta, itse joulunodotus jäi vähän toissijaiseksi. Varsinkin, kun lasketun ajan ja aaton lähestyessä minä olin entistä kärsimättömämpi saamaan lapsen ulos. Raskaana olleet tietävät, ne viimeiset viikot alkavat olla toooooooodella pitkiä, kun olo on kuin rannalle ajautuneella halvaantuneella manaatilla. Silloin joulu ei ollut ihan ensimmäisenä mielessä. Ilmestyihän meille kuitenkin joulutähti ja hyasintteja, sekä muutama tonttukin. Ja ehdinhän minä popsia pipareita ja suklaata sillä tavalla, että vauvamme painoi yli neljä kiloa.

Silloin, kun en ole viimeisilläni raskaana, minun sisälläni asuu ehdottomasti jouluihminen. Olen lisännyt jo parin viikon ajan kahviini kanelia ja kuunnellut mieheltäni salaa Antti Tuiskun Minun jouluni 2 levyä ja fiilistellyt jouluisi kuvia Pinterestistä. Viimeaikoina olen kuitenkin miettinyt sitä omaa tapaani viettää joulua. Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun laitoin kotiini punaista ja minulla on vieläkin kaapissa yksi Merry Christmas-huopa. Moinen saa kuitenkin nykyisellään kylmät väreet kiirimään selkääni pitkin. Tontut ja joulupukit ovat ihan okei, mutta enää en kaipaa niitä kotiini. En pöytäliinoissa tai joulukoristeissa tai pienesineissä, enkä varsinkaan koristetyynyissäni. Niin kuin kaikessa muussakin, olen alkanut kaipaamaan joulussakin pelkistettyä linjaa.

Tähän mennessä meille on ehtinyt kotiutumaan yksi masentunut leikko-amaryllis, hyasintteja, sekä pöytäkuusi. Päätin jo jonkin aikaa sitten, että keskityn tänä vuonna tonttujen sijasta tunnelmaan, jonka vuoksi jouluiset pöytäliinat saivat lähteä jos alku syksystä UFF:ille. Tästä lähtien, myös joulussa, vähemmän on enemmän! Se ei kuitenkaan estä minua kuuntelemasta joululauluja marraskuun puolella.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. Meillä suositaan vähän samanlaista linjaa kuin teilläkin nykyään eli pelkistetympi linja. Onhan täällä silti kaikenlaista härpäkettä, mutta tontut ja muut punaiset jutut saa jäädä väliin :) Onneksi kohta enää vain kuukausi aattoon! ♥

    http://funfitfash.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, en tiedä, onko tämä sitä aikuistumista, mutta näillä mennään. :) Aion käydä myös vanhan joulukoristelaatikon läpi ja ruveta ajan kanssa keräämään sellaisia merkityksellisiä, harkittuja ja erilaisia joulukoristeita ihan pitkän ajan kanssa.

      Poista
  2. Ihana tuo pöytäkuusi! Joulua voi todellakkin jo hehkuttaa, itse viritin pöytämallisen joulutähden jo lokakuun lopussa, sen jälkeen joulukortisteita onkin ilmestynyt tasaiseen tahtiin. Mutta ei tännekkään punaista, valkoista ja mustaa, hillittyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on muuten Plantagenista. :) Meillä on miehen kanssa vedonlyönti siitä, kuinka nopeasti onnistun sen listimään. En ole kovin hyvä kasvien kanssa, vaikka kovasti yritän antaa niille hoivaa ja rakkautta. :/

      Poista
  3. Joulusta voi kyllä minusta jonpuhia. Pikkuhiljaa enemmän ja enemmän ja tunnelmaa haetaan täälläkin, ilman tonttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Tämä pikku hiljaa eteneminen on tuntunut täälläkin tosi hyvältä vaihtoehdolta.

      Poista

Like us on Facebook