Viimesin käynti neurologilla

marraskuuta 30, 2016

Sanoin kirjoittavani viimeisimmästä neurologin käynnistämme Lastenlinnassa, koska tästä torticolliksesta löytyy melko vähän tietoa. Torticollis, luetaan kaularangan sairauksiin ja toiselta nimeltään se on kierokaula. Mikä on itseasiassa aika osuva nimi, kun muistelen miten nurin vauvan pää tuntui pienenä olevan. Olen blogissakin aikaisemmin kertonut Nupun pään virheasennosta ja kireästä kaulajänteestä, sekä siitä, miten sitä on kuluneen vuoden aikana hoidettu. Meidän matkamme on ollut melkoisia mutkia täynnä, mutta toivon hartaasti, että loppu häämöttää jo. Tosin toivoin lopun tulevan jo tällä käynnillä, kuten hehkutin jo aiemmin.

Nupun kohdalla torticollis todettiin jo synnytyssairaalassa ja ensimmäinen fysioterapeutin tapaaminen oli päivää ennen kotiutumista meidän sairaalahuoneessa. Silloin varattiin myös ensimmäinen aika Lastenklinikalle fysioterapiaan. Kuten olen kertonut, vauvalla torticolliksen hoidossa kasvun ja normaalin kehityksen tukeminen on kaiken a ja o. Suomeksi, kun vauvan pitäisi luonnollisesti harjoitella kääntymistä, vanhempi rupeaa jumppaamalla ohjaamaan taidon kehittymistä. Normaali kehitys nimittäin auttaa paranemisessa ja vahvistaa lapsen kaulaa. Samoin vastasyntyneellä erilaiset tukevat kantoasennot, joilla ikään kuin pakotettiin hienovaraisesti pää oikeaan asentoon, olivat tärkeitä. Näin vauvan sairaus on helpottanut kasvun myötä. Nykyisin virheasentoa on jo vaikeaa havaita.

Elokuun lopulla näytti jo siltä, että fysioterapiat ja neurologintarkastukset olisivat meidän osalta takana päin. Tämän viimeisimmän käynnin piti olla viho viimeinen kontrolli, sillä Nupun kehitys vastaa täysin ikäluokkaa, enkä minä ollut huomannut pään asennossa enää mitän kummaa. Toisin kuitenkin kävi. Fysioterapeutti oli minua tarkkaavaisempi ja vaikka Nuppu pistikin parastaan lattialla leikkien, hän havaitsi pään olevan edelleen hieman vinossa. Hän näytti myös minulle, mitä tarkoitti ja kyllähän se pää oli vielä pienen aavistuksen vinossa. En voi sanoin kuvailla, kuinka pettynyt olin tähän havaintoon. Vaikka on tietysti parempi, että vaiva hoidetaan kunnolla loppuun asti.

On todennäköistä, että asento korjaantuisi ajan kanssa itsestään, mutta on olemassa vielä isompi riski sille, että tytön kasvaessa kireä kaulajänne alkaisi vaivata uudestaan ja sairaus uusiutuisi myöhemmällä iällä.Tästä syystä niin neurologi, kuin fysioterapeutti, olivat sen kannalla, että menisimme yksityiselle fysioterapiaan, jotta kyseistä kireää jännettä saataisiin avattua entisestään. Tällä tavoin olisi mahdollista voittaa sairaus pysyvästi.

Tällä kertaa meillä oli tapaamisessa mukana eri fysioterapeutti, kuin kahdella viimeisellä kerralla. Tällä kertaa päätökset perusteltiin minulle hyvin ja minun mielipidettäni niin kysyttiin, kuin myös kuunneltiin. Lisäksi tämä tuleva tehojakso oli hyvin miettitty ja perusteltu, jolloin minun oli helppoa suostua siihen. Viime kertaista tehojaksoa en yksinkertaisesti ymmärtänyt, kun ei sitä minulle perusteltukaan. Eikä asiaa helpottanut se, että tällä jaksolla toiminut fysioterapeuttikaan nähnyt syytä jumppailun lisäämiselle ja me kävimme sairaalassa neljä kerta höpöttelemässä vain niitä näitä.

Nyt me odotamme enää ylilääkärin kirjoittaamaa maksusiitoomusta yksityiselle fysioterapeutille, jonka jälkeen seuraavat kolme kuukautta menisivät siellä. Raportoin edelleen esitymisestä. Pidetään peukkuja, etä kaikki menee hyvin.

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook