Joulukuun ensimmäisen pikkujoulu perinne

joulukuuta 01, 2016

En ole aiemmin kertonut, että joulukuun ensimmäinen päivä on ollut minun lapsuuden kodissani aivan erityinen päivä. Sitä on odotettu lähes yhtä innokkaasti, kuin itse joulua. Eikä odotus ole liittynyt siihen joulukalenterin ensimmäisen luukun avaamisen. Ei se suklaa nyt niin hyvää ollut. Meillä päivää kutsuttiin pikkujouluksi. Silloin olohuoneeseen ilmestyi pieni, kuusi koristeineen ja yön aikana tämän kuusen alle ilmestyi lahjoja. Yksi, pieni paketti, kullekin lapselle ja terveiset pakettikortteihin oli kirjoittanut tonttu. Paketti sisälsi jonkun herkun, sekä pienen lahjan, kuten esimerkiksi nukenvaatteet.
Minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mistä tämä perinne on alunperin lähtöisin, mutta meidän perheessämme on vietetty pikkujoulua, niin kauan, kuin vain pystyn muistamaan. Huolimatta siitä, olimmeko joulukuun ensimmäisenä sitten isällä tai äidillä, omat tonttumme muistivat meitä lapsia pienillä lahloilla ja siitä se joulun odotus sitten alkoi. Tontut pysyivät uskollisina, myös silloin kun olimme murrosikäisiä. Nyt, kun on meidän tyttömme ensimmäinen joulukuun ensimmäinen, minä päätin rantauttaa tämän perinteen myös tähän kotiin. Myös miehestäni, jolle tapa ei ollut entuudestaan tuttu, innostui myös ideasta ja pyysi kuvaamaan videolle lahjan avaamisen.

Pikkujoulukuusena toimii Plantagenista ostettu pieni pöytäkuusi (joka ei muuten edes varise, minun hellästä hoivastani huolimatta. Olen kuitenkin miettinyt, että meidän perheemme siirtyisi tulevaisuudessa sellaiseen huonekuuseen, jolloin tulevaisuudessa tämä olisi hyvä hetki hankkia sellainen. Pieni pöytäkuusemme ei saanut koristeita ylleen, mutta aamulla sen juurelta löytyi lahja. Vanha saunatonttu Tupsu (hän oli siis minun tonttuni), on ilmeisesti raportoinut eteenpäin, että minun tyttöni saa myös viettää pikkujoulua ja nyt Nuppu on saanut ihan oman tonttunsa, Tipsu kaupunkitontun. ;)

Ensimmäisestä pikkujoulupaketista paljastui yksisarvis/pegasos pehmolelu, sekä ensikirja Eläinvauvoista. Kirja on luettu, sekä tunnusteltu jo muutamaan kertaan ja yksisarvis/pegasosta on raahattu ympäri kämppää niin, että karvat ovat pöllynneet. Myös joulukalenterista paljastunutta muumikirjaa on luettu hartaasti. Pikkujoulun kunniaksi meillä oli aamupalaksi mantelimaitoon keitettyä riisipuuroa. Päikkäreiden jälkeen meidän päivä olikin yhtä hulinaa, kun ohjelmaan kuului niin fysioterapiaa, kuin pikku visiitti Itiksen stockalle hurmaavaa Alexa Dagmaria tervehtimään.

Alexa on bloggaaja, jonka blogia olen seurannut nyt pari viikkoa löydettyäni sen lukulistalleni. Kuultuani, että hän on kirjakiertueensa merkeissä Itiksessä, päätin pistäytyä moikkaamassa. Oli todella mukavaa tavata Alexa. Nuppukin taisi pitää hänestä. Samalla reissulla päädyin ostamaan myös Alexan kirjan Nuoren naisen opas, johon muuten palaan myöhemmin kirja-arvostelun merkeissä.

Nyt, kun Nuppu on jo nukkumassa, uusi pehmolelu kainalossaan, minä kannoin makuuhuoneen turkistäkin itselleni olohuoneeseen, keitin teetä ja heti tämän julkaisun jälkeen aion syventyä rauhassa Alexan kirjaan.
Hyvää yötä.
xx


You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Oi ihana jouluperinne <3 Pitää pistää korvan taa toteutettavaks jos joskus on lapsia itellä :D

    ♥: Linda/Revontulipalo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on. Itelle se jotenkin konkretisoi sen joulun odotuksen alun ja sitä odotettiin oikeasti tosi kovasti. Eikä pienen lahjan paketoiminen ole iso vaiva.

      Poista

Like us on Facebook