Lemmikeistä luopuminen

heinäkuuta 05, 2017

Siitä on puhuttu. Sitä on pohdittu ja väännetty. Nyt on päädytty viimein lopputulokseen. Joka on se, että meidän koti ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen koti meidän lemmikeillemme. Joten olemme päättäneet luopua niistä. Hyvin pian, meidän kotimme on astetta tyhjempi.

Lemmikistä luopuminen

Miten tähän päädyttiin? Kaikki alkoi Pikku E:n syntymästä. Meidän kissojen elintila pieneni kokonaisen huoneen verran, sen huoneen, jossa oli parhaat piilopaikat, kun vauva syntyi. En halunnut ottaa riskejä vastasyntyneen ja kissojen kanssa, joten suljimme makuuhuoneen kokonaan kissoilta. Kissat alkoivat pian oireilemaan merkkaamalla nurkkia, mikä ei ole kovin mukavaa. Tässä on kyllä tullut testattua monien siivous-, desinfiointiaineiden ja sun muiden hajunpoistajien teho.

Ollaan kissojen oloa helpottaaksemme kokeillut feromonit, sun muut keinot, joiden pitäisi rauhoittaa stressaantuneita kissoja ja lopettaa merkkailu. Tuloksetta. Ei ole ollut mikään kaikkein pienin menoerä.

Lemmikistä luopuminen

Pikku E:n lähdettyä liikkeelle, kissojen elintila on pienentynyt ennestään. E:n maailman avartuessa, kissojen päiväunipaikat ovat vähentyneet. Ne eivät saa levätä oikeastaan missään rauhassa, josta ne stressaantuvat entisestään. Tietenkin lasta ohjataan kohtelemaan lemmikkejä oikein ja kunnioittavasti, mutta E on vielä kovin pieni ja jotkut asiat vain menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kissat osaavat onneksi nostaa tarvittaessa kytkintä, mutta kyllähän sitä itsekin stressaantuu, jos päiväunet jäävät kesken.

Ja sama tilanne jatkuisi uudessa osoitteessa. Huoneita olisi todennäköisesti enemmän, mutta kissojen elintila ei kasvaisi, kun lastenhuoneeseen ja makuuhuoneeseen niitä ei voi päästää merkkailemaan. Ja toisen lapsen myötä näitä ahdistelijoita on kaksinverroin. Emme usko, että kissat voivat olla mitenkään päin onnellisia meidän kanssamme.

Lemmikit, Lemmikistä luopuminen

Luopumisesta on puhuttu ja vaihtoehtoja on mietitty ja pyöritelty. Meillä ei ole kummallakaan sydäntä lopettaa neljää suht nuorta, tervettä kissaa, mutta emme halua ottaa riskiä, että ne päätyisivät erillään huonoihin koteihin. Ratkaisu onneksi löytyi lähipiiristä ja nelikko muuttaa tällä viikolla mieheni äidin luokse. Siellä nelikko saisi olla rauhassa herraa ja hidalgoa ja samalla pitävät seuraa mieheni äidille. Siellä ne saavat myös sitä kaipaamaansa huomiota, joka tässä kodissa on ollut aavistuksen kortilla. Kuulin myös erään keskustelun yhteydessä lupailuja kerta viikkoon keitetystä seistä. Lisäksi me pääsemme halutessamme tervehtimään kaveruksia tähän lähelle.

Toki olisimme toivoneet, että olisimme voineet olla kissoillemme hyvä koti ihan loppuun asti. Mutta toivottavasti tämä on paras ratkaisu, etenkin näille neljälle karvakamulle. Me kuitenkin haluamme, että myös he ovat onnellisia.

xx
Jenni S.

You Might Also Like

0 kommenttia